Jouluun on enää # päivää :D (Näin päivittelin eilen ja tänään hakiessani uutta hienosuodatinta tajusin, että minunkin suodatin oli tyhjennetty ja vaihdettu uuteen.)
Piti ihan pikkasen kevyesti siivota ennen
viikonloppua, mutta pikkasen otti pattiin kun jo viime kerroillakin huonosti
imenyt pahapaha-keskuspölynimuri ei imenyt sitten yhtään mitään. Joku jouluvalo vuoden
pimeimmässä päässä lopulta välähtää ja kokeilen avata roskasäiliön, jospa siellä joku häikkä
on. No, onhan siellä häikkää, nimittäin koko kylän kokoinen tukos. Tukos
joka peittäisi levitettynä tekonurmen tai Äijänsuon stadionin (tai mikä areena
se nyt onkaan) Löytyy vappuhuiskia, joulupalloja, legoja, liituja, nameja,
neulasia ja kaikki suloisesti pöllyävään harmaaseen pehmeyteen tiivisti
käärittynä. Atsiih KÖH KÖH, siinäpä joulupaketti. Siis jos sinulta on pikkukoira, kiiltävä rolexi tai söpö mummeli kadonnut, niin tuleppas pyörittelemään rullaa, en ihmettelisi vaikka sieltä löytyisi.
Onneksi säiliön voi tyhjentää ja suodattimen voi pestä tai vaihtaa kokonaan uuteen. Minulle kävi keväällä itselleni myös näin, olin suodattanut kaikkea asiatonta paskaa aivan liian kauan ja olisi voinut syttyä tulipalo, liekit jo loimusivat. Nyt on suodatin vaihdettu parempaan, tämä uusi ei otakaan enää ihan mitä tahansa vastaan ja se osaa myös sanoa ei ettei tuki itseään vaan voi vapaasti hengittää.
Hetki sitten luulin että jumalat olivat minut hylänneet (mutta eihän ne niin tee). Kaikki oli jo viety, rinnastani oli leikattu iso F-kirjaimen muotoinen pala pois ja sitten tuli uutinen että isän päästä on löytynyt kasvain. Eikö mikään riitä?
Now feeling blessed, loved & thankful!
Nyt joulukuussa: Isi on elossa ja toipumassa, minä pystyn menemään entiselle työpaikalleni itkemättä tai yrjöämättä ja uusi kirjani julkaistaan keväällä!!!
Keväällä pikakirjoitin blogiin (4.6.2014 Olkapään kautta) kiukun ja surun säestämänä ahdingostani ja siitä ettei minulla ollut edessäni enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua rakastamastani työstä. Olin silloin ihan helvetin kuilun reunalla, jaksamisen äärirajoilla, oikeastaan lojuin mustan kuilun pohjalla (siellä roskasäiliössä). Kaiken puhdistavan itkun ja kaamean pahoinvoinnin jälkeen, kovalla työllä ja pehmeällä hellittämisellä, olen noussut kuilusta omin voimin sekä ystävien tuuppamisella (kaunisKIITOS!). Pystyn nyt menemään entiselle työpaikalleni - itkemättä tai oksentamatta! Pystyn kohtamaan väärintekijät pää pystyssä, vaikka luulin että toipumiseni kestäisi vuosikausia. Olen pystynyt kirjoittamaan uuden runokokoelman. Olen niin ylpeä itsestäni ja uskon taas nopeisiin ihmeisiin ( ja rauhallisiin ihmisiin). Kiitollisena rakastan taas lähes kaikkea. I´m the winner!
Tahdon jakaa tämän teille, sillä jos siellä lukijoissa on yksikin kamppailemassa samankaltaisessa kipeässä tilanteessa, haluan kokemuksellani luoda toivoa ja uskoa siihen, että ihmeitä tapahtuu, ihmisiä tulee apuun ja ihan kaikesta voi selvitä. Älä luovuta, vaan muista että surkeus menee ohi, muutos on aina lopulta hyväksi ja asioilla on tapana järjestyä ajallaan parhain päin. Ja ihan kaikille tahdon muistuttaa, että älä anna kenenkään kiusatun jäädä yksin tai älä ainakaan paina kiusatun päätä yhtään alemmas, sillä silloin et ole kiusaajia kummempi.
Monta on syytä juhlaan joulukuussa. Suurimpana se, että isäni selvisi vaikeasta aivoleikkauksesta. He´s the realwinner! Miten sitä pienet murheet kutistuukaan olemattomiin, kun terveysasiat nousevat esiin.
Päästä pitäisi leikata pesäpallon kokoinen aivokasvain pois. Kaksi positiivista huumorimiestä kohtasivat toisensa ennen isoa leikkausta. Savolainen lääkäri toteaa, että tämä on vain aloittamista vaille valmis homma. Pohjalainen potilas kysyy, että saisko sinne samalla laitettua yhtää järkeä lisää? :)
