Piti heti ihanista julkkaritunnelmista ja ekoista huikeista Runojameista bloggailla, mutta toisin kävi - elämän kevät vei :) Tuli ystäviä kylään ja me kyläiltiin ystävillä. Oli niin paljon hyvää lukemista ja kaikenlaista kivaa kokemista. Omien novellipätkien ja runotanssiteoksen pähkäilyssä myös aika sai siivet.
Lämpö tulvii sydämeeni, kun muistelen Paperiperhon julkkareita, joita juhlimme 19.3.2015 Osteria da Filippon kodikkaassa ilmapiirissä. Silloin, Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä, sinikeltaiset viirit liehuivat minulle, meille ja Rauman kuninkaallisille kiekkoilijoille, tupa oli täynnä elävän runouden ystäviä ja saimme nauttia myös hyvästä musiikista. Kiitos trahteereista Filippo ja Neolaboja! Ilta oli hauska ja kirjoja meni kaupaksi hyvin. Sydän täyttyi onnen tunteesta. Kotona pöytä täyttyi onnittelukorteista, kukista, viineistä, kirjoitusvihoista - ja perhosista. Suuri kiitos ilahduttavista muistamisista ja kauniista sanoista!
Muutaman päivän päästä juhlista huomasin yhdessä Huldan postaamassa kuvassa arvet olkapäässäni ja vasta silloin hoksasin, että juuri juhlapäivänä oli kulunut tasan vuosi olkapääleikkauksestani. Enpä silloin, vuosi sitten, sillä säryllä ja surulla osannut vielä haaveilla, että vuoden kuluttua olisin kaksi omaa runokokoelmaani julkaistu. Kiitos sydämeni pohjasta asti teille kaikille kirjojeni juhlinnassa ja/tai juhlahengessä mukana olleille ihanuuksille!
Sydän sykkii yhä onnellisuutta & kiitollisuutta kaikille runopolun varrella tapaamilleni ihmisille - kiitos kannustuksesta, tuesta, palautteesta, synkasta ja rohkaisusta!!! Juuri sinun viestisi/sanasi ovat voineet merkitä minulle sillä hetkellä koko kirjavaa maailmankaikkeutta!
 |
|
