Tämä vuosi jätti minuun jälkensä
Tämä vuosi kynsi
uurteet syvälle otsaani
sain vuosirenkaat
muistuttamaan minua
miten annoin
mitättömyydestä tulla merkittävää
Minut
merkkasi musta pahansuopaisuus
Ohikulkijoita en
huijaa enää
murhe
on näkyvää
monenlaisia
hyvästejä
kaatuvia aikoja synkkiä
näivertävää
surutyötä
melkein
hyvästelin itsenikin
Huolten
riepotusta ei kuitenkaan noin vain paeta
polunristeyksessä
kasvetaan täyteen mittaan
tai
maahan kaadutaan
vanha
pois varisee
pihka
virtaa haavaumiin
pää
taivaissa humisee
juuri
kallion halkaisee
Rauhallisuus
sinut kutsun nyt
asumaan merkityillä kasvoillani
pitämään majaa
rungossani
hyväilemään
hellästi havisevaa
Silitä
myötäisesti huhtapuuta
laannuta läikyntäni
Kaiken synkkyyden keskellä valo lopultakin pilkahtaa minulle.
VastaaPoistaKustantaja oli tänään sitä mieltä, että nyt lopetetaan hiominen ja kirja lähtee huomenna painoon. Vuosi on ollut minulle rankkaakin rankempi ja olen siksi ihan kuulla päähän lyötynä, kun jotain hyvää on tulossa. Valoon siis luottaen ja kuutamoon ja runoon! :)