Aamu meren rannalla kahdestaan

Keppi, sulat, höyhenet, leppäkertut, unelmahiekkaa ja Charlotta & Nina

Charlotta piirtää rantaviivan

ja laskee 104 leppäkerttua

jotka ovat tehneet sen

mistä minä vasta haaveilen

  rakentaneet kotinsa meren rannalle

Saako ottaaa?    kysyy tyttö upeasta sulasta.

Salmonellasta   on isä varoittanut.

Kerron, 

että ennen minäkin vaahtosin pojalleni,

nyt olen jotenkin

  likempi luontoa.

Huuhdot kädet sitten meressä

lähtiessä

se riittää, sanon pidellessäni itse tiukasti kiinni 

höyhenaarteistani

höyhensaaristani.

Mistä sinä unelmoit?

Tyttö on pyrähtänyt,

 sulat kapeiden sormiensa jatkona,

jo omaansa

ennen vastaustani.

     Mä olen aina unelmoinut osaavani lentää,
hän jatkaa katse taivaalla
linnuissa
pilvissä unelmat
omat.


Piirtää sulalla hiekkaan           
ja kertoo,
  ihaillessaan sulan täydellistä rakennetta,
haveilevansa taidekoulusta.
Tuijotamme yhdessä kuvaa missä haaveet piirtyvät todeksi.



Haaveet voivat toteutua  Charlotta

Monestako pelosta meidän täytyy vielä irrottaa

ennen kuin 

lentotaito

ennen kuin 

maja meren rannalla?

Kuinka monta leppäkerttua pitää löytää ennen unelmaa?
Montako rantaviivan piirtämistä siihen tarvitaan?
Montako horisontista irtipäästämistä
se vaatiikaan?
Montako meren ylitystä?
Montako kuolleen käärmeen selätystä?

Lentopelon voittamisen
ja merisairauden
ajattelen
haaveilen



Charlotta minne tahtoisit lentää?
Mikä lintu sitten olisit?
Lentäisitkö rantamajaani kesälomallasi?
Piirtäisitko nokallasi vaiko siiven kärjellä yantran hiekkaan?
Haluaisitko yhä taidekouluun, vaikka olisit vapaa lintu?
Tahtoisitko, että kirjoitan sinusta runon?

Unelmat voivat käydä toteen  Charlotta
Unelmat voivat käydä toteen  Nina