maanantai 2. kesäkuuta 2014

FLAT WET BALL

Auringonhipaisija


Kuuman päivän aurinko
oli jo laskemassa
Tulipallo
hamusi yöksi
meren viilentävään syliin

Hiekka helli yhä pehmeästi
rannan leikittämiä varpaita
Vielä aaltoihin teki mieli,
vaikka vikkelää kalaparvea olisi enää
mahdotonta nähdä

Kun taivas, meri ja maa sulaa yhteen
Voiko onnellisempi olla
pian kahdeksanvuotias?

Kun taivas, meri ja maa yhteen sulaa

Voiko onnellisempi olla kukaan?


FLAT WET BALL

Lapseni on kaikkein parasta maailmassani. Oi, miten paljon hassuutta, iloa & hupia hän on tuonut elämääni. Lapsi on myös opettanut pysähtymään, rentoutumaan ja pakottanut kasvamaan hurjasti ihmisenä. Toki hän on opettanut myös kestämään erilaisia mielipiteitä ja arjen yksinhuoltajana venumaan kaikkien perhelajien maaimanennätyksiin. Yhden päivän erossaolon jälkeen oli eilen superihanaa päästä taas kuulemaan aurinkoisen mielikuvituksekkaita juttuja. Tulevaan runokirjaankin olen parastanut pari poikani keksimää sanaa. Hän iloitsee kirjani julkaisusta kovin ja kun kuuli, että neljä nettitilausta on jo tehty, niin ei ollut riemulla ja sängyssä pomppimisella rajaa. -Jee, sä olet tienannut jo kympin! Seuraavaan runokirjaan hän tahtoo tehdä kuvituksen ja saada myös oman nimensä kanteen. Se olisikin varmasti luovasti virtaavaa yhteistyötä. Olemme maalanneet aika paljon yhdessä niin että toinen aloittaa työn ja toinen jatkaa sen loppuun. Harmittaa, etten jaksanut,silloin kun Vee oli pieni, tarttua kynään kun hän kertoi iltasatuina uskomattomista seikkailuistaan "mielikuvituskaverinsa" Vilvertin kanssa. 
Olen pojastani kirjoittanut monta runoa. Tietenkin kun hän mielessäni ja vierelläni niin paljon pyörii. Tämä yläpuolella oleva runo (ja valokuva)on viime vuoden syyslomalta, kun intensiivinen rakentaminen jatkui aina auringonlaskuun saakka.

Eilen illalla Vee tuli auttamaan pyykkien ripustuksessa. Sekään ei sitten enää ollut aikuisille tyypilliseen tapaan tylsää mekaanista suorittamista, vaan hän keksi arjen työstä FLAT WET BALL-leikin. Hän puristi koneesta otetun vaatteen tiukaksi palloksi ja heitti sen minulle pesuhuoneeseen. Matkalla pallo aukesi frisbeeksi. Oli sitten elämäni nauruisimpia ripustustrykejä. Suositan! :)
Jokaisessa meissä on hiukan Peppiä,hiukan Eemeliä -  sisäistä valonlasta ja helpoiten se taitaa päästä lasten seurassa vapaasti valloilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti