tiistai 3. kesäkuuta 2014

Taiteilijaelämä ruotuun


Jo ennen ensimmäisen kirjani julkaisua asuntoni näyttää valmiiksi ihan boheemin taiteilijan kodilta. En ole sekasotkuun yhtään tyytyväinen, vaikka siitä vitsiä väännänkin. Materiaaali pinoja (= lehtileikkeitä, kuvia, kirjoja, lehtiä, sanoja, maalausjuttuja..) on siellä täällä kirjavasti kaappien päällä. Runovihkoja lojuu todellakin ihan joka puolella lattioita, pöytiä, kattoja ... Kiivaasti kirjoitettuja sanomalehden reunoja, lääkeaskeja, jopa vessapaperin palasia on revittyinä kaappien päällä odottamassa, että joku ne oivaltavat sanat talteen kirjoittaisi. Päätin, että huomisesta alkaen otan hallitun kaaoksen valtaani ja kirjoitan enää kahteen vihkoon. Toinen kiertää aina mukanani kodissa ja toinen reissuilla veskassa. Jatkossa yritän myös välttää kiusausta kirjoittaa käsiohjelman tyhjiin väleihin, laskuihin, kuitteihin, rakkauskirjeisiin, ihmisiin .. kun siinä voi se alkuperäinen asia jäädä uuden viestin alle. Ensi viikolla ryhdyn sitten tosissani kirjoittamaan talteen näitä irrallisia tuotoksia.. niitä joista saan jotain tolokkua. Osan tästä fengshuin karkottavasta kaaoksesta selittää vaikea olkapääleikkaus. En ole kipeällä olalla voinut/jaksanut pitää normaalisiivosta huolta, mutta osaan melskasta on syynä tämä kumma loppumaton vimma kirjoittaa koko ajan ja kaikkialla, mikä ei tietenkään ole pahasta, kunhan riimit pysyisivät jotenkin ruodussa ja mun hallinnassa. Oman voiman hakemista tässäkin luovuus asiassa opetellaan. ( Niin ja Veen mielestä käyttämäni MESS sana viittaa ennemminkin Messiin ja meidän siisteyskäsitykset vain nyt on niin erilaiset, että siihen kannataa jo pikkuhiljaa tottua. )


Ei  oltu  sitä  tavallista elämää  varattu  minua  varten  ei

 Kauhukseni löysin joulukoristeen killumasta kattokruunusta 

toukokuussa

Tonttu perkele

Missä mataluuksissa olin mahtanut päiväni mataa

 Olinko vaivihkaa muuttunut ala-asteen opettajani kaltaiseksi

Hällä (väliä) juhli ylähyllyllä yhtä aikaa pääsiäinen, joulu ja vappu

En tahtoisi olla kuin Eeva

tahtoisin piilottaa nämä ruuhkavuodet korkeaan mahonkikaappiin

ja mennä sinne välillä itsekin piiloon 

Tämän elämän santaisen maun päälle pirskottaisin Himalajan vuoristosuolaa

polttaisin Magnolia suitsukkeen

söisin punaisen omenan

kaikki olisi hallinnassa

ovet kiinni

ja kruunut loistamassa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti